Leipäjuusto sähköuunissa

Lähdin yhtenä päivänä ostamaan lähikaupasta juustoa. Hämmästyin kun huomasin juustotiskin ylimmällä orrella pikkuruisen pullon jossa luki ”juustonjuoksutin”. Oo! Tätä minä haluan kokeilla! Ja jottei homma menisi liian helpoksi, unohdin kerralla tuorejuustot sun muut ja päätin tehdä leipäjuustoa. Tuota ihanaa kumista mustapilkkuista juustoa joka kahviin pudotettuna narskuu hampaissa! Ajankohtakin oli sopiva, sillä voisin tarjoilla juusto isäinpäivän aterialla, narskujuustoa eli leipäjuustoa kun on aina ollut tarjolla pohjoisesta Suomesta lähtöisin olevan isäni puolen suvun juhlissa. Kaikissa mahdollisissa juhlallisissa tilaisuuksissa. Joka ikisessä. Itse syön juuston mieluiten mikrossa venyväksi lämmitettynä lakkahillon kanssa (tai uunissa kermakylvyssä lämmitettynä), mutta hyvin se passaa myös esim. salaatteihin halloumin tapaan pannulla käytettynä tai ihan kylmiltään.

laktoosittomaan maitojuomaan tehty sähköuuni-leipäjuusto

Löysin Lapin ruokaperinteistä kertovasta kirjasta ("Lapin ruokia - poroa, lohta, hillaa" toim. Suomalainen, WSOY 1981) muutamankin leipäjuustoreseptin, mutten oikeastaan ymmärtänyt mitä ihmettä niillä tehdä jos ei ole mahdollisuutta avotuleen tai ei omista juustosarjaa. Marttaliiton sivuilta löytyi onneksi niksejä urbaanillekin juustotekijälle. Oma juustoni valmistui yhdistellen sekä Marttojen, että ruokaperinnekirjan ohjeita.

simppelit raaka-aineet

Yritin ensiksi tehdä juuston laktoosittomana: rasvaisin lähikaupasta löytynyt vaihtoehto tähän oli laktoositon kevytmaitojuoma. (Punainen hyla-maito olisi ehkä myös kokeilemisen arvoinen, sitä ei sattunut kaupassa olemaan) Maitojuoma ei kuitenkaan meinannut juoksuttua ollenkaan, ja juoksuttuneenkin juustomassan määrä jäi todella pieneksi. Valmis juusto maistui rakeiselta ja kuivan kumiselta. En tietenkään lannistunut vaan ostin seuraavana päivänä kaupasta kunnollista punaista täysmaitoa. Alkuperäiset reseptit olivat 10 maitolitraan tehtyjä, mutta järkeilin, että kokeilen varuulta ensin ihan pienellä satsilla johon ei tarvita kummoisia välineitäkään.

Leipäjuusto

(pieni kiekko)

1 litra täysmaitoa

½ tl perunajauhoja

½ tl juustonjuoksutinta

½ tl suolaa

laktoositon maitojuoma ei ottanut juustoutuakseen

Lämmitä maito 39-39,5 asteeseen. (Käytä mittaria!) Vatkaa pieneen maitomäärään perunajauhot ja vatkaa se sitten muun maidon sekaan suolan ja juustonjuoksuttimen kanssa. Kaada laakeaan uuninkestävään lasivuokaan ja sekoita kunnes huomaat että maito alkaa juustoutua eli juoksettua. Ja se on ihmeellistä! Tässä vaiheessa hihkuin innosta ja raahasin avokkeenkin lieden ääreen katsomaan mitä oli tapahtumassa! Arjen taikuutta! Aivan mahtavaa! (Lasivuokaa kannattaa käyttää siksi että: jos maito ei ala juoksettumaan, kuten minulla kävi laktoosittoman maitojuoman kanssa, laita lasivuoka isolle hellanlevylle ja lämmitä sitä varovasti- maidon lämpötila on saattanut laskea alle 39 asteen ennen kuin juustoutuminen on ehtinyt alkaa.)

ihme! juustoutuneeseen täysmaitoon tehdyt viillot näkyvät, päälle on kertynyt heraa

Anna juustoutua puolisen tuntia. Leikkaa sitten veitsellä muutamia viiltoja juustomassaan ja ihmettele kun juustosta alkaa erottua kirkasta heraa. Kallistele astiaa varovasti ja lorota reunoilta heraa pois. Reikäkauha on tässä hyvänä apuna! Eikä haittaa vaikka juustomassa hajoilee, se tulee kyllä hajoamaan joka tapauksessa.

puolet juustomassasta nostettu jo siivilään, hera erottuu erittäin selvästi

Nostele juustomassa reikäkauhan avulla tiehään siivilään valumaan. Valuttele parikymmentä minuuttia. Itse tein niin, että kippasin massan siivilästä lautaselle valuttelun jälkeen, ja lötkäytin sen nurinpäin takaisin siivilään vielä hetkeksi.

siivilä taikinakulhon päällä - ei tässä mitään harsovirityksiä tarvita!

Sitten se varsinainen paistaminen. Rei’itin kertakäyttöisiä alumiinivuokia suurella parsinneulalla ja hieraisin pohjaan vähän voita. Laitoin uunin keskiosaan reunallisen pellin, pellille vettä (jotta valuva hera ei käryäisi vaan valuisi veteen) ja uunin kestävän pannunalustan kohottamaan juustovuuan veden yläpuolelle, uunin vastuksia kohden. Laitoin sähköuunin grillivastus-toiminnon päälle ja lämmön täysille 300 asteeseen.

pikkuruinen juustomassa - vuokaan pistelty neulalla reikiä joista hera voi valua pois

Kyykötin uunin luukun edessä vahtimassa milloin juustomassaan alkaa ilmestyä mustia pilkkuja. Ei oikein alkanut. Juuston pinta alkoi ottaa väriä liikaa ja reunat kärysivät jo karrelle ennen kuin yhtään ainoaa täplää suostui tulemaan esille. Kippasin sitten juuston toiseen foliovuokaan ylösalaisin (voideltu sekin muttei rei’itetty) ja laitoin toisenkin puolen täplittymään sähkövastuksen alle. Lopputulos oli ihan yhtä kuminen ja rakeinen kiekko kuin laktoosittomaan maitojuomaankin tehtynä. Ihan hyvää muttei ihan sellaista mitä olin toivonut!

viritys: uunipellille vettä, veteen pannunalunen jonka päälle tee-se-itse-"juustosarja"

Uskoisin että tein virheen kun paistoin juustomassaa kerralla niin ohuelti. Juusto ei kypsynyt pelkästään pinnasta vaan ihan läpikotaisin, ja menetti siten mehevyyttään. Maku ei ollut leipäjuustoista- narskuvaa kyllä mutta lähempänä jonkinlaista munajuustoa. Seuraavan kerran teen juustomassaa ainakin viidestä maitolitrasta ja yritän paistaa kerralla oikein suuren juustokiekon. Sillä viimeiseksi yritykseksi tämä ei suinkaan jäänyt!

siinä se on! juusto! (palaneet reunat leikattu pois..)

HUOM: lue lisää ohjeita/vinkkejä/kokemuksia kommenttilaatikosta!!